B8. Kertojan henkilökuva novellissa Pehkosen muorin talo

Timo Teräsahjon novelli Pehkosen muorin talo kokoelmasta Keksijän poika ja muita novelleja (2000) käsittelee vaikeaa tilannetta nuoren elämässä. Novellin päähenkilö joutuu muuttamaan kotoaan ja vaihtamaan koulua. Hänen mielipidettään asiasta on tuskin edes kysytty ja siksi hän käyttäytyy hankalasti.

Novellissa on minäkertoja, joka on samalla päähenkilö. Hänen sukupuoleensa ei ole selkeitä viitteitä, mutta käyttäytymisestä, uhmakkuudesta ja mötley crüen kuuntelemisesta voi päätellä hänen olevan poika. Iältään hän on nuori. Hän on myös rikollinen isän puheista päätellen: "Tuo lapsi ei osaa muuta kuin varastaa ja haistatella".

Kertojalla on selvästi vaikeuksia olla minkäänlaisessa kontaktissa vanhempiensa kanssa. Hän on aluksi eristäytynyt yläkertaan, lähtee sitten yksin pihalle ja piiloutuu lopuksi naapuriin. Hän ei edes saa kerrotuksi, että naapurin muori on kuollut. Myös muut sosiaaliset kontaktit jäävät novellissa mainitsematta, mistä voi päätellä kertojan olevan jossain määrin syrjäytynyt.

Perheväkivalta on arkipäivää kertojan elämässä. Tämä voidaan päätellä esimerkiksi kohdasta, jossa isä huutaa ja poika kuulee tämän äänestä yksityiskohtaisesti missä asennossa isän pää on. Hänelle on siis huudettu usein aikaisemminkin. Kertoja ei myöskään painota isän lyöntiä vaan se mainitaan vain yhdessä virkkeessä. Tästä voi päätellä että lyönnit ovat osa kertojan arkea, eikä hän kyseenalaista niitä.

Perheen tilannetta kuvaa hyvin se, että päähenkilö viihtyy paremmin kuolleen mummon asunnossa tämän ruumiin kanssa kuin kotona. Novellin lopussa hän tekee Pehkosen muorin talosta musiikin ja julisteen avulla kodikkaan pesän jossa hän on turvassa ulkomaailmalta. Kertoja ei halua olla enää missään tekemisissä vanhempiensa kanssa eikä jaksa enää jatkuvaa riitelyä.

A4. Puhuja ja hänen elämäntilanteensa runossa Ei

Maija Vilkkumaan runo Ei (2003) kertoo nuoren tytön kasvamisesta teini-ikään ja hänen suhteestaan äitiinsä.
      Runon puhuja on nuori tyttö, joka kokee äitinsä suojelevuuden elämäänsä rajoittavana. Hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi, koska hän ei saa tehdä samoja asioita kuin muut.
      Runon ensimmäisessä säkeistössä tyttö on selvästi vielä nuori, koska hän uskoo keijuihin. Tästä voi päätellä että hän on joutunut elämään eristyksissä jo hyvin pienestä lähtien. Hän ei ilmeisesti edes tiedä ulkomaailmasta kovin paljon, koska ainoat ulkomaailman houkutukset ovat toisessa säkeistössä mainitut meri ja lämpö.
      Puhujan äiti pelkää tyttärensä kasvamista ja hänestä luopumista. Tähän syynä on kertosäkeessä mainittu sisko, jonka maailma on niin sanotusti vienyt. Äiti ei halua toistaa siskon kasvatuksessa tekemiä virheitään ja on siksi kohtuuttoman ankara ja ylisuojeleva tytärtään kohtaan ja lukitsee tämän kirjaimellisesti sisälle, kuten runon neljännestä säkeestä käy ilmi.
      Perheen elämä on muutenkin vaikeaa. Koska runossa ei äidin ja tyttären lisäksi ole mainittu muita, voidaan päätellä että äiti on yksinhuoltaja. Hänellä on myös todennäköisesti päihdeongelmia, koska hän nukahtaa tupakka suussa viimeisessä säkeistössä.
      Äidin ja tytön välit eivät selvästikään ole hyvät. Runon alussa tyttö yrittää ymmärtää äitinsä huolehtimista mutta kasvaessaan vuosi vuodelta halu päästä pois kotoa näkemään maailmaa kasvaa entisestään. Tämä johtaa riitoihin äidin kanssa ja lopulta kotoa karkaamiseen.
      Kokonaisuudessaan runon puhujan elämä on ollut aina jatkuvaa yksinäisyyttä ja äidin kanssa riitelyä. Koska hänellä ei juurikaan ole kokemuksia elämästä hän karatessaan sortuu helpommin uusille houkutuksille, mikä johtanee täydelliseen rappioon.